Emilia Erola opiskelee nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi Salpauksessa ja hän toimii myös kampusohjaajana. Kampusohjaajat ovat matalankynnyksen tukihenkilöitä opiskelijoille. Kampusohjaajille avautui mahdollisuus suorittaa opintoja ulkomaanjaksolla yhdessä muiden kasvatus- ja ohjausalan opiskelijoiden kanssa ja Emilia tarttui tilaisuuteen. Lue Emilian kokemukset tiiviistä kahden viikon matkasta, jonka aikana tutustuttiin espanjalaiseen nuorisotyöhön Valenciassa ja Sillassa.
Tutustumista moniin espanjalaisiin toimijoihin
Toiveemme tutustumispaikoista oli kuultu ja kahden viikon aikana pääsimme tutustumaan kuuteen eri nuorisotiedotuskeskukseen Valencian ja Sillan alueella. Lisäksi tutustuimme työttömien koulutuskeskukseen, kehitysvammaisten työhön valmentavaan toimintakeskukseen (Tola-keskus), Jarit-maahanmuuttokeskukseen (espanjankielen opiskelu, tiedotus, avustus, muu toiminta) sekä nuorisovaltuustoon. Meillä oli myös toiminnallista tutustumista urheiluohjaaja-, matkailu- ja nuoriso-ohjaaja-opiskelijoiden kanssa sekä tutustuminen Sillan yksityisessä yläkouluun (katolinen koulu). Tapaamisissa kerroimme omasta koulutuksestamme ja Suomen koulutusjärjestelmästä.
Parasta olivat toiminnalliset hetket, jossa tutustuimme muihin opiskelijoihin tai heidän työskentelyynsä toiminnallisin menetelmin. Samantapaisia harjoitteita, mitä mekin työssämme käytämme, mutta näistä saimme lisää ideoita nuoriso-ohjaajan työhön. Pääsimme myös pelaamaan 13-16-vuotiaiden lautapelikerhoon, jossa tutustuimme paikallisiin teini-ikäisiin pelin lomassa.
Viikot olivat täynnä asiaa ja paikasta toiseen kulkemista metrolla, junalla ja kävellen. Askelmittarit näyttivät 15000-20000 askelta per päivä ja sen kyllä tunsi kehossaan päivän päätteeksi. Valencian kaupunkiin tutustuimme paikallisien ohjaajiemme Diegon ja Enriquen kanssa. Viikonloput olivat vapaita, mikä olikin tarpeen levon kannalta ja kaiken uuden asian sulatteluun.
Rohkeus puhua vierasta kieltä kasvoi valtavasti lyhyessä ajassa
Kahden viikon aikana pääsimme opettelemaan espanjaa, englantia ja lisäksi opettamaan myös suomea espanjalaisille. Matkan aikana meidän kaikkien rohkeus kertoa omasta koulutuksesta ja nuorisotyöstä englanniksi kasvoi valtavasti. Samoin small talk sujui loppumatkasta mutkitta nuoremmiltakin. Jos kieli tai ymmärrys ei taittunut niin silloin kehonkieli hoiti loput.
Eri-ikäisten matkaporukka oli tasavertainen ja turvallinen
Pienen lapsen äidille tämä opintomatka oli ainutkertainen kokemus ja olen kiitollinen mahdollisuudesta. Mukana oli yhteensä kymmenen opiskelijaa, joista osa oli alaikäisiä, osa ensi kertaa ulkomailla sekä meitä pienten lasten äitejä. Olimme toisillemme tukena eri tilanteissa. Nuoret päivittivät somea ja mallikkaasti ohjasivat meitä paikasta toiseen Google Mapsin avulla. Me äidit huolehdimme, että kaikki olivat syöneet ja huolehtineet tarpeistaan. Olimme tukena ensi kertaa matkustaville. Englanninkielentaitoisena kerroin koulutuksestamme ja utelin espanjalaisista käytänteistä. Oli ilo nähdä nuorimpien kasvun paikka matkalla iloineen ja suruineen. Kaikki huolehtivat toisistaan tasavertaisesti, olimme vertaistukena toisillemme ja aina oli turvallinen olo oman porukan kanssa.
Suosittelen opintomatkaa kaikkien alojen opiskelijoille
Uskallan väittää, että näimme tällä kahden viikon vierailulla enemmän alani käytänteistä ja elämästä Espanjassa kuin esimerkiksi kuukauden vaihdossa yhdessä toimintapisteessä. Kannattaa ottaa selvää hankkeista, joiden avulla opiskelija pääsee edullisesti vaihtoon tai opintomatkalle Euroopassa. Erasmus+ on yksi vaihtoehto. Myös yli 30-vuotiaille on mahdollisuuksia.
Vaikka olisi ollut ihana jäädä Espanjan lämpöön ja kulttuuriin, niin kaikkein parasta oli päästä kotiin oman lapsen luo. Ikävä oli kova. Matkan jälkeen osaan arvostaa enemmän sitä, mitä kaikkea nuorille ja opiskelijoille on tarjolla Suomessa ja miten hyvin meillä todella kaikki on täällä pohjolassa. Suomessa moni asia on yksinkertaisesti edistyksellisempää. Ja uskallan puhua muidenkin mukana olleiden suulla, että matkan ansiosta osaa arvostaa myös omaa perhearkea ja rakkaita ympärilläni.
Voin lämpimästi suositella kaikille aloille vastaavanlaista matkaa.
Kampusohjaaja Emilia Erola
Teksti: Emilia Erola |
Kuvat: Minerva García Fombuena (pääkuva), Amparo Cuñat
Kategoriassa: Opiskelijatarina
Jaa tämä artikkeli: