Ympäristönhoitajaksi valmistuneen Ninan polku vei työhön liikuntapaikkojen hoitajaksi Vantaalle

”Työskentelin aikaisemmin lähihoitajana vanhusten parissa, mutta se työ oli minulle uuvuttavaa sekä henkisesti että fyysisesti. Sain työstä myös käsi-ihottumaa, kun käsiä piti jatkuvasti desinfioida ja pestä. Työsopimukseni loputtua jäin työttömäksi.

Aloin silloin miettiä, että mitäs nyt? Luonto- ja ympäristöasiat olivat aina olleet minulle tärkeitä. Tykkäsin retkeillä ja käydä vaelluksilla. Siitä keksin, että haen Salpaukseen Asikkalaan opiskelemaan luonto- ja ympäristöalaa, siis ympäristönhoitajaksi.

Asikkalan kampus teki jo heti haastattelussa käydessäni vaikutuksen: vanhoja rakennuksia Päijänteen rannalla ja maalaiselämää!

Kaksi vuotta opiskelua meni hujauksessa. Opettajat, opiskelukaverit ja ”keittiöntädit” olivat aivan mahtavia. Opiskelimme paljon käytännön taitoja moottorisahasta koneoppiin ja luontoasioihin. Teimme myös paljon retkiä, vaelsimme, meloimme ja veneilimme.

Ensimmäisen työssäoppimiseni suoritin Kuusamon lähellä. Työ ei ihan vastannut alaani, mutta oli mukavaa päästä pohjoisempaankin. Toisen harjoittelun suoritin kodin lähellä Vantaan kaupungilla. Viimeisen harjoitteluni tein pääkaupunkiseudulla Metsähallituksella, jossa sain samoilla luonnossa tarkistamassa reitistöä.

Ollessani Vantaan kaupungilla harjoittelussa viihdyin työpaikassa hyvin. Päätin valmistumisen jälkeen hakea sinne kesätöihin, ja pääsinkin. Henkilökunta otti minut erittäin hyvin vastaan ja työ on ollut todella monipuolista. Siitä asti työsopimuksiani on jatkettu. Suoritettuani vielä Vierumäellä oppisopimuksella liikuntapaikka-alan ammattitutkinnon (liikuntapaikkojenhoitaja) sain vakituisen työpaikan Vantaalta.

Tähän kaikkeen opinpolkuni Salpauksesta vei. Liikuntapaikkojenhoitajan koulutuksessa oli myös hyötyä moottorisaha-, raivaussaha-, moottorikelkka- ja traktoriopeista. Vaikka nykyisessä työpaikassani työskentelen liikuntapaikkojen hoitajana, työhön liittyy ympäristön siistinä pitoa, raivaussahan ja siimaleikkurin käyttöä, traktoreilla ajoa ja aina välillä puuhommia Vantaan kaupungin virkistyssaaressa. Paljon juuri niitä asioita, joita meillä koulussakin oli. Ympäristönhoitajan koulutuksesta Salpauksessa jäi minulle todella hienot muistot, kokemukset ja opit mukaan. Sain myös hyviä, saman henkisiä ystäviä, jotka ovat vieläkin mukana elämässäni. ”