Luonto- ja elämystoiminnan kurssi yhdisti luonto-ohjaaja- ja nuoriso- ja yhteisöohjaajaopiskelijat

Salpauksen Asikkalan kampuksella kokeiltiin tänä keväänä uudenlaista yhteistyötä. Kasvatus- ja ohjausalaa sekä luonto- ja ympäristöalaa yhdistää luonto toimintaympäristönä. Molemmilla aloilla luontoa hyödynnetään ohjaustyössä, näkökulma vaan on erilainen.

Luonto- ja elämystoiminnan ohjaamisen kurssilla tutustuttiin luontoon ja retkeilyyn ja koettiin uusia elämyksiä

Tänä keväänä luonto-ohjaajien luontotietous ja nuoriso- ja yhteisöohjaajien ohjaustaidot yhdistyivät luonto- ja elämystoiminnan ohjaamisen valinnaisella kurssilla. Toukokuun kolmella viimeisellä viikolla tutustuttiin luontoon ja retkeilyyn monipuolisesti. Kurssi sisälsi retkeilyn perustaitojen harjoittelua, ruuan laittoa ja yöpymistä luonnossa sekä opiskelijoiden suunnittelemat vaellukset Päijänteen kansallispuistossa sekä Repoveden maisemissa.

Opiskelijoille luonto- ja elämystoiminnan kurssilta jäi parhaiten mieleen elämykselliset ja kokemukselliset hetket, joissa pääsi kokeilemaan jotain uutta ja haastamaan itsensä. Toisille se tarkoitti ensimmäistä yötä ulkona riippumatossa, toisille taas kalastusta tai kauniiden maisemien avautumista Olhavanvuoren huipulta raskaan vaelluksen jälkeen.

Kolmen viikon aikana oli aikaa ja mahdollisuuksia harjoitella sekä kokeilla monenlaista. Oppia ja uutta tietoa tuli esimerkiksi rinkan pakkaamisesta, telttojen kasaamisesta, suunnistamisesta ja itsestään retkeilijänä.

Parasta oli yhteisöllisyyden kokemus – yhdessä kannustettiin, välitettiin ja naurettiin

Myös opiskelijoiden vahvuudet tulivat käyttöön molemmilta aloilta. Luonto-ohjaajat opastivat ryhmää melonnan ja nuotioruokailun saloihin. Nuorisoalan väki taas järjesti yhteisöllistä iltanuotio-ohjelmaa, jota muisteltiin moneen otteeseen reissujen jälkeenkin.

Yhteistyön paras anti tuli esille, kun opiskelijat pohtivat reissujen jälkeen itselleen merkityksellisiä tunteita ja kokemuksia, joita kurssi oli heille antanut. Opiskelijat sanoittivat koko kurssin tärkeimmiksi asioiksi yhteisöllisyyden kokemuksen: jokaisen osallistujan oli helppoa ja vaivatonta päästä ryhmään ja yhteishenki kantoi eteenpäin ukkosilmassakin. Ryhmässä kannustettiin, välitettiin ja naurettiin yhdessä. Luonto tarjosi opiskelijoille avoimen tilan ja oppimisympäristön, jossa jokainen pystyi toimimaan omana itsenään ja luottamaan siihen, että kaverit hyväksyvät sen.