Hevospalveluohjaajaksi opiskeleva Johanna Manninen: hevosalassa parasta ovat hevoset ja asiakkaat

Samaan aikaan, kun Johanna Manninen 9-vuotiaana juoksi ensimmäisiä Suomen ennätyksiään, alkoi hän käydä Manunkylän Ratsastuskoulussa Nurmossa, jonne hän pyöräili päivittäin. Erityisesti hän piti hevosten hoitamisesta sekä tallitöistä ja päivät kuluivat niitä tehden, mutta ratsastustunneillakin hän kävi.

– Äiti haki tallilta välissä kilpailuihin ja toi piikkikengät mukanaan, Manninen naurahtaa.

Ratsastus sovittiin yhdessä juoksuvalmentajan kanssa. Riskit minimoitiin pitäytymällä sileän ratsastuksessa. Ratsastus tekee hyvää keskivartalon hallinnalle sekä tasapainolle ja on täten hyvää oheisharjoittelua juoksijan uraa tukemaan. Ulkomaan leireille lähdettäessä Mannisen tovereilla oli tiedossa, että hän etsi aina ensimmäisenä paikan, jossa pääsee ratsastamaan. Kerran Espanjassa valmentaja tuli mukaan vaellukselle ja poni kiikutti valmentajan kesken retken tallille muiden jatkaessa laukkaa. Kotimaassa Manninen kävi tunneilla ja vuokrahevosiakin oli.

Hevosalan koulutukseen Manninen lähti aikuisiällä mielenkiintoisen ja mukavan päivätyönsä ohella.

– Nautin myös ohjaamisesta ja minulle oli heti selvää, etten yleisurheilua tai pilatesta halua alkaa ohjaamaan, Manninen kertoo päätöksestään hakea hevosharrasteohjaajan opintoihin.

Viimeinen silaus päätökselle tuli ratsastuksenopettajalta, joka kehotti lähtemään opiskelemaan hevosharrasteohjaajaksi.

– Samalla maastoretkellä Salpauksessa työskentelevä Pekurisen Tiina kannusti myös lähtemään opiskelemaan. Tässä sitä sitten ollaan, Manninen toteaa.

Hevosala on Johannan mielestä monien mahdollisuuksien ala

Hienoimpana hevosalassa Manninen pitää ehdottomasti hevosia.

– Ne opettavat meille ihmisille niin paljon. Tallille on ihana mennä, kun hevoset ottavat höristen vastaan tiukan työpäivän jälkeen.

Myös asiakkaitaan Manninen kehuu.

– Harjoittelin oman ohjattavan ryhmäni kanssa avointen ovien päivää varten katrillia ja ilo ja nauru hersyivät jännityksen alta opetuksen rinnalla. Kun asiakkaat ottavat hikisen kypärän päästään ja toteavat suu hymyssä ”Tämä on niin mahtavaa”, tulen itsekin onnelliseksi.

Entisenä huippu-urheilijana Mannisen on ollut helppo tunnistaa hevosalan avaintekijä: rutiinit.

– Hevoset nauttivat rutiineista ja asiat tapahtuvat samalla kaavalla. Urheilussa huipulle ei pääse, mikäli asioita ei tee rutiininomaisesti ja pitkäjänteisesti. Yhtä tärkeää on omistautuminen. Hevosalalla ei voi työskennellä ilman sydämen paloa hevosten kanssa toimimiseen. Kutsumustyö yhtä lailla kuin huippu-urheilulle omistautuminen. On onni, että on sytyttäviä kiinnostuksen kohteita.

Manninen haluaakin kannustaa hevosta rakastavia ihmisiä hevosalalle.

– Hevosala on ehdottomasti monien mahdollisuuksien maailma. On ravi- ja ratsupuolta, kengitystä ja hevoshierojaa. Varmasti tämä kortti kannattaa kääntää, jos ala kiinnostaa. Tähän mennessä opinnot ovat olleet erittäin opettavaisia. Vaikken loppuelämäkseni hevosalalta töitä saisikaan, on opinnoista ollut jo tähän mennessä valtavasti hyötyä. Opittuja asioista voin varmasti soveltaa muuallakin työelämässä, Manninen sanoo.