Hevoshierojaksi opiskeleva Jenni: hevosalalla oppiminen ei lopu koskaan

Lapsena Jenni Isokääntä päätyi ratsastuskoulussa käyvän siskonsa kautta katsomaan ratsastustunteja. Jo 9-vuotiaana hän ajautui ravitallille. Samalta tallilta Isokääntä sai ensimmäisen kesätyöpaikkansa ja myöhemmin vakituisen työnsäkin. Työnkuvaan kuului kaikkea karsinoiden siivoamisesta hevosten ajamiseen.

– Vähän päälle 20-vuotiaana kävin hevosalan koulutuksen, joka oli siihen aikaan maatalousyrittäjän koulutus, Isokääntä kertoo.

Valmistumisen jälkeen hän teki lomituksia hevostalleilla ja jonkin verran myös navetoilla. Omia hevosia hänellä on ollut siitostammasta kimppahevosiin.

Hevosalalta Isokääntä oli pois 12 vuotta, jolloin hän työskenteli koulunkäyntiavustajana. Tuona aikana hevoset olivat harrastus lukuun ottamatta kengittäjän opintoja Salpauksessa. Kengitystaitoa Isokääntä hyödynsi omien hevostensa kanssa.

Opintovapaalla hevoshierojaksi

Viime keväänä hevosala alkoi kiinnostaa uudestaan.

– Minulla oli muutamia tuttuja, jotka olivat opiskelleet hevoshierojiksi. Kiinnostuin asiasta ja aloin selvittää, olisiko minun mahdollista aloittaa opiskelu.

Isokääntä sai töistään opintovapaata hevoshierojan päiväopintojen ajaksi. Lähiopetuspäiviä opinnoissa on pääsääntöisesti maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin. Torstai ja perjantai ovat varattu itsenäiselle opiskelulle.

Hevoshierojan opintojen ohessa Isokääntä työskentelee Matias Salon ravivalmennustallilla Kausalassa. Salo Stablessa Isokääntä huolehtii hevosten jalkojen sekä lihasten terveydestä.

– Hevosia hierotaan ja hoidetaan yksilöllisesti. Useimmiten startin jälkeen hevoset pitävät vapaapäivän ja sen jälkeen hierotaan.

Matias Salon mukaan säännöllisellä hieronnalla on ollut positiivinen vaikutus.

Hevosalalla on aina uutta opittavaa

Hevoshierojan opintojen jälkeen Isokääntä aikoo perustaa toiminimen ja työskennellä hevoshierojana sivutoimisesti päivätyönsä ohella. Alueella on paljon hevostalleja sekä muita alan toimijoita.

– Ymmärrys siitä, että hevoset ovat oikeita urheilijoita on lisääntynyt ja sitä kautta erilaisia vammoja pyritään ennaltaehkäisemään. Myös harrastajat suhtautuvat hevosten hoitoon ammattimaisemmin, summaa Isokääntä tulevaisuuden näkymiään työllistymisen kannalta.

Hevoshieronnan opinnoista kiinnostuneita Isokääntä kannustaa opintovapaaseen sekä ottamaan opinnoista kaiken irti.

–Koulutuksesta saa todella paljon irti, jos on itse valmis tekemään töitä. Hevoshierojan opintoihin kuuluu paljon anatomian opiskelua latinan kielellä, eikä hyvä kielipää pelasta pänttäämiseltä.

– Hevosalalla ei ole ikinä valmis. Jos on avoimin mielin, niin aina on uutta opittavaa. Hevosten kanssa työskenteleminen on myös palkitsevaa, sillä niiltä saa välitöntä palautetta. On hienoa, kun hevonen pärjää kilpailuissa, mutta myös iltatallissa tyytyväisesti heiniään rouskuttavien hevosten kuunteleminen on palkitsevaa, kokoaa Isokääntä ajatuksiaan hevosalasta ja hevoshierojan työstä.