Salpauksen jatkuvan oppimisen palveluiden johtajalla Merja Tirkkosella alkaa huhtikuussa uusi elämänvaihe, kun yli kaksikymmentä vuotta kestänyt työ ammatillisen koulutuksen parissa vaihtuu eläkepäiviin.
– Salpaus on ollut mahtava työpaikka melkein 24 vuoden ajan. Olen saanut oppia paljon ja kehittää itseäni yhdessä toisten kanssa, hän kertoo.
Vuosien aikana niin tehtävät, vastuualueet, toimipisteet kuin lähimmät työkaveritkin ovat vaihdelleet, mikä on ollut Tirkkosen mielestä antoisaa.
– Se että työssä on ollut vaihtelua, on pitänyt minut vireänä ja innokkaana. Organisaatioiden kuuluu muuttua ja kehittyä ajan mukana. Minulla on monta kertaa ollut uusi työpaikka, niin en ole kyllästynyt, hän toteaa hymyillen.
Kiinnostus ammatilliseen koulutukseen heräsi työkaverin kautta
Ennen siirtymistään Salpaukseen kasvatustieteen maisteriksi valmistunut Tirkkonen toimi sosiaalijohtajana. Työkokemusta oli kertynyt sosiaali- ja terveysalalla ”vauvasta vaariin”, niin kuin hän itse ilmaisee.
– Päätin kokeilla uutta, kun koko sosiaali- ja terveyspuolen hallintokenttä oli tullut tutuksi. Silloinen työkaverini haki opettajankoulutukseen ja minäkin kiinnostuin koulumaailmasta, hän kertoo polustaan ammatillisen koulutuksen pariin.
Ensimmäinen työ Päijät-Hämeen koulutuskonsernissa oli koulutuspäällikön tehtävä Sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa Lahdessa Vipusenkadulla.
Sen jälkeen Tirkkonen on työskennellyt Salpauksessa koulutusjohtajana ja opetusalajohtajana. Työpisteet ovat olleet eri puolilla Lahtea kulloisenkin tilanteen mukaan. Vastuulle kuuluneet opetusalat ovat vuosien aikana vaihdelleet ja niiden määrä on kasvanut, mutta sosiaali- ja terveysala on pysynyt koko ajan osana Tirkkosen työtä.
Parasta työssä ovat olleet opiskelijat ja työkaverit
Tirkkonen näkee opiskelijat kaikkia salpauslaisia yhdistäväksi tekijäksi, vaikka kaikkien työ ei opettamista olekaan.
– Aina kun opiskelija valmistuu ja siirtyy työelämään, olen kokenut onnistumisen iloa. Sen takia olen tehnyt tätä työtä. Parasta työssäni ovat olleetkin loistavat työkaverit ja mahdollisuus työskennellä omassa roolissani opiskelijoiden parhaaksi. Kohtaamiset ja tapahtumat opiskelijoiden ja henkilöstön kanssa ovat jääneet mieleen, hän kertoo.
Tirkkonen kertoo arvostavansa sitä, että hallintoa on kevennetty vuosien aikana.
– Se on ollut mukavaa, että resurssit on ohjattu toimintaan ja lähelle opiskelijaa. Painopiste on ollut siinä, että tuemme ja autamme opiskelijoita, ja siinä Salpaus on mielestäni pärjännyt hyvin, hän sanoo.
Tekemisen puutetta ei ole tulevaisuudessakaan
Vaikka työ on ollut tärkeää, on perhe ollut aina tärkeimmällä sijalla Tirkkosen elämässä. Kun huhtikuussa työt päättyvät, suuntaa Tirkkonen Espanjaan, jossa puoliso häntä jo odottaa.
– Perheen kanssa vietämme edelleen paljon aikaa ja matkustelemme yhdessä. Eläkkeelle jäämisen myötä vapautuu toivottavasti lisää aikaa myös ystäville, hän kertoo.
Tekemisen puutetta ei ole tulevaisuudessakaan Tirkkosen mukaan tiedossa.
– Kesämökillä Immilässä on kaikenlaista puuhaa ja työtä, josta nautin suunnattomasti. Talvea varten puolestaan sukset ovat jo valmiina Levillä kutsumassa mäenlaskuun ja hiihtolenkeille.
Töissä kapula siirtyy seuraavalle
Viimeisinä töinään Tirkkonen on kiertänyt läpi vastuulleen kuuluneita opetusaloja yhdessä seuraajakseen valitun Tarja Laaksosen kanssa.
– Olemme muistelleet menneitä ja olen päässyt jättämään jäähyväiset. Tarja on puolestaan esitellyt Salpauksen uutta toimintamallia, ja kapula on siirtynyt eteenpäin, Tirkkonen kertoo.
– Kauniit kiitokset kaikille salpauslaisille työtoveruudesta. Onnea ja menestystä Suomen parhaimmalle ammattioppilaitokselle myös tulevaisuuteen!
Lue lisää
KYSY LISÄÄ
Teksti: Kaisa Törmänen |
Kuvat: Merja Tirkkonen
Kategoriassa: Työntekijätarina
Jaa tämä artikkeli: